#kaupunkivisio 2030 Oulu – Hanna Haipus

Ajatuspaja Toivo julkaisee viisi kirjaa Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan tulevaisuudesta. Kirjoissa visioidaan tulevaisuuden kaupunkeja lukuisista näkökulmista ja esitetään niin pidemmän aikavälin visioita kuin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

Oulujoen Kokoomuksen Hanna Haipus kirjoittaa Huomisen Oulu -kirjassa rakentamisen ohjaamisesta ja valvonnasta. Oulun rakennusvalvonta on aina osannut toimia suunnannäyttäjänä ja ”hoksauttajana” – nyt edelläkävijyys olisi tarjolla myös monessa uudessa asiassa.

Lue seuraavasta katkelma Hannan kirjoituksesta tai ota tämän linkin takaa lukuun koko kirja (pdf, avautuu uuteen välilehteen).


Oulun rakennusvalvonta on aina ollut arvostettu ja eteenpäin katsova

Kääntöpuolella on jäykkyys ja yksittäisissä kohteissa jopa pienasiakkaan näkökulmasta turha byrokraattisuus. Näiden mielikuvien välillä taiteilu on todella haasteellista, sillä kun halutaan ohjata tiukasti tiettyyn suuntaan, niin soveltaminen jää vähäisemmäksi ja tulee jopa mahdottomaksi. Rakennusvalvonnan liian tiukka toiminta ohjaa yksittäisiä luvanhakijoita jopa valitsemaan tonttinsa Oulun kaupungin ulkopuolelta, koska pienempien kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa työskentely voi tuntua helpommalta.

Laki on kuitenkin jokaisessa kunnassa sama. Esimerkiksi uuden asetuksen lanseerauksen yhteydessä eri kaupunkien rakennusvalvontaviranomaiset miettivät yhdessä yhtenäisiä linjauksia toimintaperiaatteiksi. Ristiriitaisia tulkinnan paikkoja ainakin siis yritetään karsia. Lupien keskimääräiset käsittelyajat Oulussa ovat Suomen mittakaavassa erittäinkin lyhyet. Lukuisissa isommissakin kaupungeissa ajat ovat moninkertaiset. Oulu on pystynyt kehittämään toimintaansa siten, että ennakko-ohjauksella hoidetaan asioita kuntoon ja sitten kun itse lupahakemus saadaan, niin lupa pystytään myöntämään todella nopeasti.

Suunnannäyttäjä kosteusasioiden hallinnassa ja laadunohjauksessa – seuraavaksi ympäristöasiat?

Rakennukset kuluttavat 32 % Suomen energiasta, mutta ymmärrämmekö kuinka paljon energiaa kuluttaa rakennusmateriaaleja valmistava teollisuus? Oikeampi kysymys nykyään lieneekin: Paljonko hiiltä rakennus elinkaarensa aikana vapauttaa ilmakehään aina rakennusmateriaalin valmistuksesta rakennuksen elinkaaren aikaiseen energiankulutukseen ja rakennuksen purkuun saakka?

Olisiko Oululla hartijoita ja ennen kaikkea uskallusta olla edelläkävijä myös rakennusten hiilijalanjäljen pienentämisen ohjaajana, niin kuin Oulu on ollut suunnan näyttäjä kosteusasioiden hallinnassa tai laadunohjauksessa? Oulu voisi Iin vanavedessä olla askeleen edellä maailmaa ympäristöasioissakin. Yhteiskunnan toimesta on jo luotu työkalut, ja imua ja tahtoa kaupunkilaisilla olisi.

Harvoin rakennuksiin liittyvien asioiden tiedostaminen tulee kuluttajilta rakennusalan ammattilaisten sijaan näin voimakkaasti, kuin hiilijalanjälkiasiat. Yhteiskunnallinen paine ja kuluttajien tietoisuus pakottavat rakennusalan kaikkien osapuolten etsimään ja tutkimaan aina vain tehokkaampia keinoja hiilijalanjäljen minimoimiseen. Kun rakennusvalvonta ottaa asian omaan ohjaukseen ja ”hoksauttaa” jokaisessa ohjauspalaverissa, jokaisen luvan mukana tai koulutustilaisuuksissa, niin on varmaa, että markkinatalous ohjaa kuluttajille sitä mitä he haluavat: ympäristötietoisempia ratkaisuja.

Tämähän on tuhannen taalan paikka ottaa roolia ja tehdä oikeastaan vain se, jonka Oulun rakennusvalvonta on aina osannut: toimia suunnannäyttäjänä ja ”hoksauttajana”.

Yhdessä eteenpäin

Ei ole yhdentekevää millainen mielikuva Oulusta on uusia toimitiloja hakevien yrittäjien keskuudessa, pientalosta haaveilevien perheiden keskuudessa tai kansainvälisten investoijien keskuudessa.

Hankala tilanne on tasapainoilla lakisääteisyyden, tiukan ohjaavuuden, kustannustehokkuuden ja vetovoiman lisäämisen viidakossa. Rakennusvalvonta tulisikin käsittää kunnan palveluna, eikä pelkkänä lakisääteisenä pakkotoimintana. Asenneremontti on ennenkin muuttanut toimintoja haluttuun suuntaan niin rakennusalalla kuin muualla. Miten olisi rakentajien palvelutoimisto valvonnan sijaan? Kyse ei ole mahdottomaksi muuntautumisesta, kun ajatellaan rakennusvalvonnan palvelutoiminnan kehittämistä, vaan pikemminkin älykkäästi oivaltamisesta.

Vai olisiko rakennusvalvonta uusi tulevaisuuden katsastuskonttori? Yksityistetään toiminta ja selkeytetään sitä, jolloin kilpaillaan sekä hinnalla, palvelulla, että laadulla. Ehkäpä kaukaa haettu esimerkki, mutta tulevaisuuden rohkeat teot vaativat ajattelua tämän päivän laatikon ulkopuolelta.

Vaikka toimintaehdotuksia rakennusvalvonnalle voisi kirjailla viikkokausia ja tekstiä tulisi pienen kirjaston kirjojen tarpeisiin, niin suurimpina asioina tuon tässä, kuten monessa muussakin tilanteessa yhteenvetoon sanat asenne ja yhteistyö. Päätetään mihin mennään, nähdään mahdollisuudet ja tehdään töitä päämäärän eteen. Jalat maassa olevia visionäärejä lisää rakennusvalvontojen johtoon ja tekijöiksi, niin johan alkaa tapahtua.

Niin pitkään, kun valvonnat ja ympäristöministeriö puhuvat samaa kieltä positiivisten mahdollisuuksien suhteen, on käsissämme tulevaisuus, jossa perheet asuvat terveissä taloissa, toimistotyöntekijät saavat terveellisen sisäilman ja rakennusalalla keskitytään virheiden korjaamisen ja selittelyn sijaan aivan johonkin muuhun. Oululla on kaikki eväät olla suunnannäyttäjä ja se rooli on jaossa, kun se vain otetaan.

Lue Hannan kirjoitus kokonaan ja koko Huomisen Oulu -kirja tästä linkistä (avautuu uuteen ikkunaan).

Kommentoi sisältöjämme! Rakentavat kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen. Huom! Samaa mieltä ei tarvitse olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *