Hallituksen esittely 2019: Teija Angeria

Kiitos luottamuksestanne; siitä että valitsitte minut mukaan moniääniseen, vilkkaasti eri elämänaloista keskustelevaan hallitukseen. Yhdistyksemme yksi keskeisimmistä tehtävistä on antaa mahdollisuus vaikuttaa alueemme yhteisiin asioihin. Erityisroolikseni tässä ryhmässä on kevyesti määriteltynä kulttuuriasiat; kerron tässä blogissa jotain itsestäni suhteessa kotikaupunkiini, sen luomaan kulttuuriympäristöön ja yleensäkin käsitykseeni hyvästä elinympäristöstä.

Oulu osana valtavaa maailmaa

Kun yhdistyksen nimessä esiintyy sana Oulujoki, se piirtääkin vaikutusalueeksi jo varsin suuren maantieteellisen alueen. Itselleni Oulu ja Oulujoki merkitsevät vahvaa merellistä, taloudellista ja kulttuurista identiteettiä. Oulusta tuskin olisi tullut merkittävää pohjoista kaupunkia ilman merta, jokea ja valtavia luonnonrikkauksia sisältävää ympäröivää maaseutua, joka ulottuu aina Perämeren rannikolta ylös Oulujokeen laskevien latvajokien varsille, kauas ylämaihin. Oulun vahva taloudellinen ja kulttuurinen dynamiikka on satojen vuosien aikana luonut elinvoimaa tälle laajalle alueelle. On äärimmäisen tärkeää vaalia tätä aluetta kansallisena perintönä, niin luonnonmaisemansa, kuin rakennetun kulttuuriympäristönsäkin takia.

Vietin lapsuuteni 1960-70-luvulla Toppilassa, silloin vielä elinvoimaisen sataman ja sitä reunustavan teollisuusalueen kupeessa. Merellisyys ei silloin ollut vain Nallikarin edessä avautuva väreilevä ulappa sub-lautailijoineen, vaan sille löi leimansa vilkas kansainvälinen laivaliikenne siihen liittyvän teollisuuden rikastamana. Usein sunnuntaisin, viikon ainoan vapaapäivän aikana, ukki vei minut ja veljeni vierailulle satamaan, möljälle, kuten täällä oli tapana sanoa. Jonotimme muitten uteliaitten kaupunkilaisten kanssa vieraileviin ulkomaalaisiin laivoihin; usein ne tulivat Neuvostoliitosta, joskus Englannista, mutta kiinnostavimmat niistä saapuivat maista, joitten nimet eivät olleet iltauutisista tuttuja. Lapsen mieleen ne piirsivät värikään kuvan Oulusta osana valtavaa maailmaa.

1980-luvun lopulla opiskelin Italiassa, Firenzessä, muotoilua ja sisustussuunnittelua. Historiallisen perspektiivin merkitys avautui tällöin aivan uudenlaisessa mittakaavassa; sukupolvien jättämä jälki satojen, jopa tuhansien vuosien jatkumossa, loi merkityksellisyyttä paikalliselle elämälle. Koin hyvin vahvana sen, kuinka rakennettu kulttuurimaisema toi henkistä hyvinvointia aktivoimalla niin asukkaita kuin turistejakin, ja lisäsi merkittävästi myös taloudellista hyvinvointia luomalla liiketoimintaa perinteiden ympärille. Meidän kulttuurinen ympäristömme on toki erilainen kuin tuo renessanssimiljöö, mutta mitään hävettävää sen suhteen meillä ei ole! Kaupunkisuunnittelulla ja rakentamisella on valtava yhteiskunnallinen merkitys hyvinvoinnin edistämisessä; kun vaalimme omaa paikallista ominaislaatuamme, jossa kaupunkiympäristö on orgaaninen osa ympäröivää maaseutu- ja luontoympäristöä, voimme auttaa yrittäjiä luomaan kestävän kehityksen mukaisia uusia liiketoiminta malleja, jotka lisäävät alueemme vetovoimaisuutta ja rikastuttavat paikallisia asukkaita.

Kaiken keskiössä hyvinvoiva ihminen

Olen ammatiltani sisustusarkkitehti, ja ollut alan yrittäjänä yli 20-vuotta. Tuon ajanjakson aikana olen saanut suunnitella satoja koteja ja vapaa-ajanasuntoja. Huomattavasti isompi aika on kuitenkin kulunut osana erilaisia suunnitteluorganisaatioita, joitten tarkoituksena on ollut mm. analysoida yritysten kulttuuria, brändiä tai sen puuttumista, tutkia työkulttuuria ja määritellä sen tavoitteita ja poistaa kehityksen vaatimia esteitä. Kaiken analysoinnin ja suunnittelun luonnollisena päämääränä on liiketoiminnan edistäminen luomalla sellaista työympäristöä, joka osaltaan edistää hyvinvointia.

Olipa kyseessä laajempi elinpiiri, kaupunki, asuinalue, työpaikka tai vaikka ainoastaan oma koti tai palveluasunto, voi hyvän laadun kriteerinä pitää sitä, että tämä ympäristö mahdollistaa enemmän kuin estää. Sen tulee tukea niin yksittäisten ihmisten kuin yhteisöjenkin moniulotteista olemista, ja tarjota tilaa niin rauhoittumiselle kuin yhdessä ololle. Huonosti suunniteltu, välinpitämättömästi tuotettu lähi- ja luontoympäristö luo välinpitämättömyyttä. Se ei luo arvokkuuden tunnetta, jos se on toteutettu ilman ammattitaitoa ja perinnettä. Se ei jaksa synnyttää tulevaisuuden toivoa, jos se viestii väliaikaisuudesta.

Oulu alkoi kasvaa taloudelliseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi 1600-luvulla. Sen sijainti itäisen ja läntisen kulttuuripiirin raja-alueella loi alusta alkaen alueelle kansainvälistä leimaa niin kaupankäynnin kuin puolustuspoliittisen ja sotilaallisen toiminnan kautta. Oulusta kehittyi merkittävä koulukaupunki jo 1700-luvun lopulta alkaen, se kasvoi mm. huomattavaksi musiikilliseksi keskukseksi 1800-luvulla, ja kaupungista on lähtenyt näistä ajoista alkaen suuri määrä mm. merkittäviä kirjailijoita ja poliittisia vaikuttajia. Kun haluamme vaikuttaa kaupunkialueemme vetovoimaan tulevaisuudessa, kasvattaa sen taloudellista ja kulttuurista merkitystä, emme saa jättää Oulun tarinasta pois menneitten vuosisatojen ihmisiä.

Oulu syntyi sen luontoympäristönsä takia; se kasvoi merestä, joesta ja ennen kaikkea se kasvoi ympäröivien alueittensa luonnonrikkauksista. Vaalitaan tänään ja tulevaisuudessa yhtä lailla luontoympäristöämme kuin rakennettua- ja henkistä perintöämme. Asetetaan päämäräksi se, että jokainen täällä elävä tai vieraileva saa kokemuksen siitä, että kaiken keskiössä on hyvinvoiva ihminen.

Kommentoi sisältöjämme! Rakentavat kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen. Huom! Samaa mieltä ei tarvitse olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *